IKL:n Historiaa
Isänmaallinen Kansanliike perustettiin vuonna 1932 isänmaallisten suomalaisten yhteistyöjärjestöksi puolustamaan Suomen itsenäisyyttä ja laillista yhteiskuntajärjestystä kommunismin uhkaa ja kiihkoruotsalaisten svekomaanien ruotsalaistamispyrkimyksiä vastaan, sekä edistämään suomalaisuusaatetta ja muuta isänmaallista toimintaa. Perustajajäseniä tuli lukuisilta eri yhteiskunnan aloilta. Heidän joukossaan oli useiden olemassaolevien järjestöjen, kuten Akateemisesta Karjala-Seuran, Lapuan Liikkeen jatkajan Itsenäisyyden Liiton, veteraanijärjestöjen ja suojeluskuntajärjestöjen jäseniä. Kansanedustajia oli mukana Kokoomuksesta ja Maalaisliitosta. IKL:n äänenkannattajaksi julistautui sanomalehti Ajan Sana heti kahden kuukauden määräaikaisen lakkauttamisensa jälkeen.
IKL oli alusta pitäen puoluevallan vastainen ja tinkimättömän isänmaallinen yhteistyöjärjestö, jonka kanssa puolueet eivät kyenneet kilpailemaan perinteisin keinoin. Pian IKL:n perustamisen jälkeen alkoikin erityisesti RKP:n ja oikeus- ja myöhemmin sisäministeri Urho Kekkosen ajama järjestön lakkauttamiskampanja. Lakkauttamista varten säädettiin erityiset "suojelulait", mutta sotia edeltävänä aikana puolueeton oikeuslaitos ei suostunut IKL:n kieltämiseen. IKL:n sanomalehti Ajan Sana kuitenkin onnistuttiin kieltämään "kansaa kiihoittavan" kirjoittelun johdosta. Pian tämän jälkeen kuitenkin perustettiin Ajan Suunta IKL:n uudeksi lehdeksi. Toimintaa häirittiin myös ns. "puserolailla", jolla käytännössä kiellettiin IKL:n kannattajia käyttämästä yhtenäistä mustaa paitaa.
Ensimmäisissä IKL:n eduskuntavaaleissa vuonna 1933 Kokoomus oli käytännössä osa IKL:ää ja kansanedustajapaikkoja saavutettiin yhteensä 32. Myöhemmissä eduskuntavaaleissa Kokoomus ei enää ollut osana IKL:ää. 1936 eduskutavaaleissa IKL saavutti 14 paikkaa, ja 1939 vaaleissa 8 paikkaa. Eduskuntapaikkojen lasku johtui jatkuvasta lakkautusuhasta, ja monet kannattajatkin jättivät äänestämättä IKL:ää pelätessään vasemmistonvastaisen äänensä menevän hukkaan jos IKL lakkautetaan. Näin siis "Kekkosen konstit" yhdessä kommunismin uhan kanssa söivät IKL:n äänisaalista. IKL:n kannatus kasvoi koko 30-luvun, ja jäsenmäärillä mitattuna IKL:n kannatus oli itse asiassa yli kaksinkertainen sosiaalidemokraatteihin tai Maalaisliittoon verrattuna. Kokoomukseen verrattuna jäsenmää oli jopa yli viisinkertainen. Vaalitaktiikasta johtuen myöskin kannatus 1937 presidentin valitsijamiesvaalissa jäi 8,1 prosenttiin. 1937 valitut valitsijamiehet valitsivat presidentin myös 1940 ja 1943 ja molemmilla kerroilla tuli valituksi IKL:nkin kannattama Risto Ryti.
Talvisota keskeytti IKL:n aktiivisen toiminnan lehdistöä myöten aktvistien ollessa rintamalla. IKL:n kansanedustaja ja AKS:n perustajajäsen Elias Simojoki jopa erosi Eduskunnasta siirtyäkseen rintamalle - saaden sankarikuoleman raukkamaisen vihollisen luodeista lopettaessaan rintamalinjojen välille jäänyttä haavoittunutta hevosta. Myös monet muut IKL:n aktivistit kaatuivat Talvi- ja Jatkosodassa. Jatkosodan välirauhansopimuksen ehdot edellyttivät Suomelta eräiden "hitleriläisiksi" nimettyjen järjestöjen laitonta lakkauttamista. Lakkautettujen yhdistysten joukossa oli 411 IKL-yhdistystä, sekä 13 muuta yhdistystä. Ajan Suunta jatkoi kuitenkin ilmestymistään, kunnes se Valvontakomission uhkavaatimuksella lopetettiin. Osana lopullista rauhansopimusta saatettiin voimaan myös laittomat valtakunnarajat, ja ns. "sotakorvaukset", joilla rikollisen hyökkäyssodan uhriksi joutunut Suomi velvoitettiin maksamaan korvauksia todelliselle sotasyylliselle Neuvostoliitolle.
Laittomuuden tila jatkui vielä 90-luvullakin Neuvostoliiton jo hajottua. IKL perustettiin uudelleen vuonna 1993 rekisteröitynä yhdistyksenä, mutta alkuperäistä nimeä ei viranomaispäätöksellä voitu käyttää. Ajan Suunta sai kuitenkin ilmestyä ilman viranomaisten pyrkimyksiä sen lakkauttamiseksi. IKL:n toiminta hiljeni huomattavasti 90-luvun lopulla, kun viranomaiset hämäräperäisin toimin estivät IKL:n puolueeksi rekisteröinnin. Monet jäsenet ja kannattajat eivät tämän seurauksena enää uskoneet yhdistymisvapauden ja demokratian toimintaan Suomessa, ja vetäytyivät IKL-aktivismista.
IKL:n osalta laillisuuden tila palautui vasta syksyllä 2006, jolloin IKL:stä tuli rekisteröity puolue omalla alkuperäisellä nimellään. Valtakunnallista toimintaa käynnistetään uudelleen vuoden 2007 alussa, ja ensimmäisenä haasteena ovat 2010 jälkeiset eduskuntavaalit, joissa IKL:n tavoitteena on nousu eduskuntaan. Kommunismin rutto on tuhoutunut omaan mahdottomuuteensa, mutta sen suorat ideologiset ja pakkovaltaiset perilliset monikulttuurisuus ja globalismi rehoittavat jokaisessa länsimaassa. 1944 alkanut laittomuuden tila on monilta osin edelleen voimassa. Näihin haasteisiin kansamme tuella vastaa IKL.
